Helsinkiläisen Nils Kajanderin suhde Tallinnaan alkoi rakkaustarinasta ja kiinnostava työmahdollisuus sinetöi päätöksen muutosta lahden toiselle puolelle. Luovalla alalla reilu kaksikymmentä vuotta työskennellyt Kajander vetää suomalaislähtöisen BOND-designtoimiston Tallinnan studiota ja varsin menestyksekkäästi, toimisto on nimittäin valittu jo kaksi kertaa Viron Vuoden Designtoimistoksi.
Lue koko juttu ja nappaa talteen Nilsin vinkit Tallinnaan!
Kerrotko hieman itsestäsi, kuka olet ja miten olet päätynyt Tallinnaan?
Olen Nils Kajander, 47-vuotias paljasjalkainen helsinkiläinen – joka ei ikinä kuvitellut muuttavansa rakkaasta kotikaupungistaan ja Etelä-Helsingistä yhtään mihinkään. Varsinkaan Viroon. Mutta kuten yleensä, elämä yllättää, ja mitäpä mies ei naisen takia tekisi.
Yllätys-yllätys Tallinnaan päätymisen lähtölaukaus oli siis eestlanna, joskin totuuden nimissä on korostettava, että muuton henkisenä reunaehtona oli se, että täältä on jo ennen muuttoa löydyttävä innostava ja kiinnostava työmahdollisuus. Ja sellainenhan siunaantui, vähän odottamattakin, jo kun vasta olevinaan alustavasti mahdollisuuksia kartoittelin. Ja sillä tiellä ollaan, nyt kuusi vuotta Tallinnassa onnellisesti asuneena. Elämä vie, kuten sanotaan!
Millä alalla työskentelet ja mitä teet vapaa-aikanasi?
Olen työskennellyt luovalla alalla yli 20 vuotta, mainostoimistoista digitoimistoihin, ja nyt vedän Tallinnassa kansainvälisen, suomalaislähtöisen BOND-designtoimiston Tallinnan studiota neljättä vuotta. Studiota, joka on jo pariinkin otteeseen kruunattu Vuoden Designtoimistoksi Virossa. Yrittäjän arkea ja kiireitä ja pitkiä päiviä pukkaa, mutta sitä kaikkea tasapainottaa mökki Muhun saarella, jossa ajankin sanotaan lepäävän. Viikonloput ja lomat vietämme siis ennen kaikkea maalla, vaikka välillä tekee hyvää pysähtyä ihan vain Tallinnastakin nauttimaan. Tarkoittaapa se sitten iltakävelyä, illallista ulkona tai vaikka museokäyntiä.
Näetkö, että suomalaisena on helppo tutustua virolaisiin ja verkostoitua? Oletko huomannut jotain erityisiä kulttuurieroja?
Kyllä ja ei. Kuvittelin että suomalaiset ovat sulkeutuneita ja varautuneita, mutta virolaiset taitavat olla sitä potenssiin kaksi. Ensimmäistä kertaa jossain seminaarilla puhuessani kuvittelin yleisön ilmeettömyydestä, että homma menee ihan penkin alle, mutta jälkikäteen järjestäjä kiitteli että fantastinen esitys, ja että yleisöltä valtavan hyvää palautetta.
Tunteita ei kauheasti siis näytetä, ja vähän ujostellaan – ja yllättävän monet keski-ikäisetkin ujostelevat englannintaitojaan, vaikka usein ihan turhaan. Suomalaiselle tavallaan tuttua, mutta kyllä tänä päivänä lahden pohjoispuolella voi ainakin mainostoimistossa kuin mainostoimistossa työskennellä ilman minkäänlaista suomen kielen osaamista, siinä missä täällä ei englannilla niinkään pärjää. Jollei nyt startupeista ja tech-firmoista puhuta.
Ja siinäpä se: itse eestin kielen nyt aika hyvinkin oppineena voin sanoa, että tämän myötä maa ja eestiläiset avautuneet aivan uudella tavalla. Ulkomaalaisen puhuma viron kieli on kaikkine vikoineenkin virolaiselle kuin musiikkia korville, ja lyömätön jäänsärkijä. Niin että nykyisin virolaisiin tutustuminen on melkein helppoakin helpompaa, enkä oikeastaan suomalaisissa porukoissa aikaani vietä.
Mitä suosittelet Tallinnassa vieraileville suomalaisystävillesi?
Olisi iso kiusaus mainita joitain oikein jänniä ja vähemmän tunnettuja paikkoja ja asioita, mutta pysytään totuudessa, ja listataan muutamat paikat joita tosiasiassakin olen useimmiten suomalaisystävilleni suositellut:
Ravintoloista ikisuosikkini on Salt – Kadriorgissa, kotikulmillamme. Tallinnan paras, hands down. Toisaalta sen viehätys perustuukin siihen, että se paikka voisi sijaita yhtä hyvin Pariisissa tai Roomassa, eli siinä ei ole mitään erityisen virolaista. Tiivis tunnelma ja loistava, rento mutta osaava palvelukin ovat oikeastaan hyvin epävirolaista. Ja ruoka, aina erinomaista – hintojen nousustakin huolimatta kohtuuhintaan. Lisäksi täällä asuvalle tiuhaan elävä ruokalista on iso plussa, eli Saltissa voi ja haluaa käydä melko tiuhaankin.
Kahviloista ehdoton lemmikkini Karjase Sai, Koplissa. Sikäli vähän jännempi kohde, että useimmille pikkuisen tuntemattomammilla kulmilla, ja juuri siksikin kiva. Puhumattakaan paikan leivoksista ja pullista ja piirakoista ja ja ja… Mahtavia, ja kirjaimellisesti vievät kielen mennessään! Ei siis ihme, että viikonloppuisin paikan eteen muodostuu kunnon jono, ja iltapäivästä tiskit tyhjinä. Põhjala Tehase alue, jossa kahvilaleipomo sijaitsee on muutenkin pienen tutkiskelun väärti, sillä se on eräänlainen tulevaisuuden “Telliskivi”. Vai pitäisikö sanoa että sen nykyisyys on sitä mitä Telliskivi on joskus ollut? Vielä rosoinen, luova ja trendikäs – kuten itse Karjase Sai.
Baareissa ja klubeilla ei tule pyörittyä, mutta Karjase Sain kanssa samassa kompleksissa sijaitseva Botik Baar ja Aid on kesäisin hauska ja hip, ja jotta varmasti menee paikat ja nimet sekaisin, usein suosittelen myös piskuista Botaanik-cocktailbaaria. Se tosin löytyykin sitten Vanhankaupungin laidalta. Tunnelma on tiivis, mutta kiva ja sofistikoitunut – ja cocktailit kansainvälistä huipputasoa. Tosin koska baari on tosiaankin pieni, ja auki hyvin rajatusti, suosittelen ehdottomasti tekemään pöytävarauksen.
Ja lopuksi ehkä jonkinlainen itsestäänselvyys: Lennusadam Meremuuseum, Lentosataman Merimuseo. Museoista melkeinpä lemmikkini, ja aina kiva kohde.
Mitä mielestäsi jokaisen Tallinnassa kävijän tulisi kokea täällä vieraillessaan?
Jaa-a. Ehkä vaikea nimetä mitään yksittäistä kohdetta tain kokemusta, vaan haluan yleisellä tasolla kannustaa tutkimusmatkailemaan muuallakin kuin Vanhassakaupungissa ja ydinkeskustassa. Tarkoittaapa se sitten seikkailua Lasnamäelle, vaikkapa jotain šašlõkk-paikkaa vähän tekosyynä ja määränpäänä käytellen, tai miksei Piritan takana Metsakalmistussa kävelyä – muinaisten merkkimiesten ja -naisten hautoja etsiskellen, Georg Otsista Lennart Mereen.
Tai sitten jotain ihan muuta. Tallinna on lopulta niin pieni kaupunki, ja julkinen liikennekin yllättävän toimivaa, että täällä voi ihan hyvin ja turvallisin mielin vähän eksyäkin. Näin monelle tutusta Tallinnastakin löytyy aina jotain uutta!
Minkälaiseksi koet Tallinnan hintatason on asumis- elämis- ja harrastuskuluineen?
Jos tulojen lähde on Viro, tai tulotaso jotakuinkin virolainen – olkoot sitten ihan hyvätkin – ei Tallinna erityisen halvalta tunnu, elämis- ja asuinkuluineen. Ulkona syöminen ja sellainen toki sittenkin suhteessa halvempaa kuin Suomessa, mutta ei erityisemmin. Ja viime aikoinahan hinnat sen kun ovat nousseet, erityisesti asumiskulut. Mutta nämä ovat meidän paikallisten murheita, siinä missä vierailijalle ja suomalaiselle Tallinna yhä melko halpa. Ei ehkä sitä mitä joskus, mutta onko sillä edes niin väliä?
Uskon ja kuvittelen, että ei Tallinnan visiitin ensisijaisen motiivin enää tarvitsekaan olla hintataso, vaan se että täällä on vaikkapa erinomainen ravintolatarjonta, ja vaikka mitä muuta aidosti kiinnostavaa.
Mikä on parasta Tallinnassa?
Viitaten siihen, mistä aloitin: melkein kuin Helsinki – mutta kuitenkin jotain ihan muuta. Monet miinukset, mutta myös monet plussat. Ehkä suurimpana se, että vaikka en ehkä ihan kaikkea Viroon ja täkäläiseen startup-skeneen liittyvää hehkutusta allekirjoita, on täällä kuitenkin yleisesti ottaen omanlaisensa tekemisen meininki. Jotain, jota on vähän vaikea sanoiksi pukea. Jotain… vähän erikoista. Ja sitä on myös Tallinna – jotain vähän erikoista, vaikeasti kuvailtavaa. Monellakin tapaa. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella kotikaupunkiani kohtaan, sillä juuri se tekee Tallinnasta kiehtovan ja kiinnostavan.
